Perna 8

Päätoimittajan kommenttiraita – Perna 8

Vennon mellakka tuossa kannessa on edelleen aika sairas. Apinalaatikosta huomaa, että alkaa olla tiettyjä vakiotyyppejä, joilta on ollut juttuja ja kuvia pääsääntöisesti joka Pernassa.

Päätoimittaja on aika skutsissa luullessaan Sami Hannulan työn alla olevaa Bachelor of Arts -tutkintoa joksikin taidealan hommaksi. Ei silloin vielä tarkistettu Googlesta jokaista asiaa.

Tähän lehteen on näemmä osunut pari aika laiskan oloista perus kisarepparia. Ja sitten on Ruikalta tilattu yöskeittausjuttu. Oli kai useampikin yöskeittauskuva tulossa lehteen, joten sanoin Ruikalle että kirjoita nyt aiheesta ihan mitä tahansa. Ja tuollainen siitä sitten tuli.

Kenonen purkaa suuttumustaan Cuben mainoksessa. Edellisen lehden mainoksesta oli kai jäänyt skannauksessa jotain informaatiota pois, joten tässä lehdessä oli sitten hyvät marginaalit.

Kuvagalleriaan mä olen näin jälkikäteen katsottuna tunkenut vähän liikaa jotain omia ihan turhia kuviani. Tässä lehdessä taittaja Urpela on myös päässyt pitämään ehdottamaansa viinipalstaa. Voi olla että on tullut shokkina joillekin, kun kesken perus skedejuttujen tulee sivun verran asiantuntevaa viinijournalismia.

Perna 7

Päätoimittajan kommenttiraita – Perna 7

Syksyllä 2002 aloitin opiskelut Turun taideakatemiassa. Luokkakaveriksi osui Olli Urpela, joka tuli yhdellä välitunnilla juttelemaan ja sanoi näin: "Jos haluat, niin mä voin alkaa sun lehden taittajaksi. En ole kyllä ikinä taittanut mitään."

Pienen pohdinnan jälkeen vastasin myöntyvästi. Siitä lähtien Olli taittoi lehdet, saamatta ikinä mitään korvausta työstään. No, eipä sitä korvausta saanut kukaan muukaan, mutta pressinäätimisen maailmaan myös Olli pääsi myöhemmin tutustumaan.

Nuo vaakataitot on jälkikäteen katsottuna aika radikaaleja ratkaisuja ja vähän haastavia varsinkin näin nettiformaatissa. Pientä hakemista on muutamassa muussakin ratkaisussa, mutta suunta on jo kohti parempaa, jos vertaa aiempiin leikkaa-liimaa -taittoihin.

Sama kansikuva oli vähän tämän Pernan ilmestymisen jälkeen myös ensimmäisen Dekki-lehden kannessa, värillisenä tosin.